Toivottavasti ette vielä ole ihan kyllästyneet tähän hyvinvointi-teemaan, nimittäin aion jatkaa samalla aiheella ainakin tänään. Itselläni hyvinvointiin liittyy olennaisena osana liikunta, ja ennen kaikkea ulkoilu. Lapsena tai nuorempana en ollut mitenkään urheilullinen ihminen, mutta partioharrastuksen ja kesämökkeilyn kautta opin rakastamaan luontoa. Se liikunta tuli sitten perässä.
Lenkkeily on ehkä yksinkertaisin ulkoilu- ja liikuntamuoto, mitä on. Mitä parasta, lenkkareita kummempaa varustusta ei tarvita! Aivot narikkaan ja jalkaa toisen eteen. Tätä pyrin harrastamaan ainakin pari kertaa viikossa, kesäisin mieluiten joka päivä. Muina vuodenaikoina asianmukainen vaatetus on kaiken A ja O.
Vaeltaminen on vähän extremempi lenkkeilyn muoto. Ensimmäiset vaellukseni olen tehnyt Pohjois-Valkealassa, ja joskus toivoisin pääseväni Lappiin ruska-aikaan. Tänä vuonna olen tutustunut Alpeilla vaeltamiseen, ja olen jäänyt totaalisesti koukkuun! Sääliksi kuitenkin käy vaellusseuraani; milloin mua väsyttää, milloin en saa henkeä, milloin on liian kuuma, milloin huimaa, milloin oksettaa, milloin iskee korkeanpaikankammo... Alppi-ilmastoon tottumiseen menee oma aikansa, ainakin minulla. Mutta on se kärsimys kyllä vaivan arvoista :)
Talviaikana olen vaeltanut muutamia satoja korkeusmetrejä päästäkseni laskemaan kelkalla alas vuorta, jossa ei ole hissiä huipulle asti. Se se vasta rankkaa puuhaa onkin, kengät on raskaat ja toppavaatteet hiostaa mutta ilman olisi liian kylmä, silmälasit huurustuu ja naamaan iskevä pyry vituttaa. Mutta sekin vaiva on sen arvoista: kirkkaana täysikuisena yönä maisema on taianomainen, mutta tätä en valitettavasti mun surkealla kamerallani ole saanut ikuistettua koko kauneudessaan.
Mäkisessä maastossa on kiva hiihtää. Murtomaahiihto, tuo peruskoulun liikuntatuntien painajainen onkin yllättävän hauskaa, vaikkakin Laajavuorenkin hiihtoreitille sattuu pari pelottavan jyrkkää mäkeä. Mutta niistäkin on selvitty. Korkeanpaikankammoon olen kokeillut siedätyshoitoa myös laskettelun merkeissä. Onko mitään nolompaa kuin kaatuilla enemmän kuin kuusivuotiaat hiihtokoululaiset? Ja vielä lastenmäessä? No, ainakin Alpeilla maisemat pelastavat jälleen yllättävän paljon. (Mutta muistakaa käyttää kypärää! Ensi kerralla itsekin aion pitää omani visusti päässä...)
Sauvojen kanssa on suihkittu myös jäällä. Jyväsjärvellä olisi varmasti kiva pistää luistimilla menemään kirkkaalla säällä, itse satuin sinne viime talvena pienessä pyryssä. Vaikken ollutkaan pitänyt luistimia jalassa ainakaan viiteen vuoteen, niin menihän sekin yllättävän hyvin: onneksi oli nuo kepit!
Toivottavasti tulen muistamaan neljä viimeistä kuvaa koko tulevan talven. Vaikka talven pimeydessä tykkäisikin jäädä viltin alle löhöilemään, se vähäinen valoisa aika olisi hyvä käyttää ulkoilemalla, sillä se antaa paljon enemmän energiaa kuin mitä ottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti