Onnenpäivä

Perjantai kolmastoista päivä lähti täällä liikkeelle sillä, että heräsin tuulen riepottelemien polkupyörien kolinaan. Kello oli jotain vaille seitsemän, joten nousin ylös, ihme ja kyllä kumman pirteänä! Tosin, kun olin pari päivää sitten valitellut oudoista korvaoireista, niin nyt korva on jo toista päivää lukossa, ja sen takia tasapainon ja muunkin elämisen kanssa tuntui olevan varsin vaikea aamu. No, suuntasin kuitenkin vuoden viimeiselle luennolle, ja päätin ihan sovinnolla keskittyä omiin juttuihini. Viimeinen media ja viestintätieteiden luento, so who cares!

Luennon jälkeen sitten valmistauduin henkisesti tenttiin, jota olin stressannut monta viikkoa. Varsinkin viime päivät olen ollut ihan hiilenä tuon kanssa, kun kirjoista en tajunnut mitään, enkä ymmärtänyt mitä niillä kirjoilla oli tekemistä koko kurssin tavoitteenkaan kanssa. Minut kutsuttiin tavanomaisesta poiketen ensimmäisenä saliin (yleensä olen nimeni takia vasta jossain puolivälissä), ja koska aikaa tentin alkuun oli vielä kymmenisen minuuttia, päätin kokeilla minuuttimeditaatioharjoitusta. Ihan reilusti vaan silmät kiinni ja yritin saada kerättyä ajatukseni vain oman itseni ja hengitykseni ympärille. Oli kyllä kummallisen tyyni olo muutenkin, vaikka yleensä jännitän ihan hurjasti kaikkia tenttejä. 

Kun saatiin viimein avata tenttikuoret, mä en voinut olla nauramatta hiljaa itsekseni. Olisihan se pitänyt arvata, ettei tämän tentin tentaattori aio kysyä mitään hirveän vaikeaa tai spesifiä :D Kirjoitin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni kuuden sivun esseen yhdeltä istumalta, ja olisin voinut kirjoittaa vielä lisääkin, mutta tekstistä olisi paisunut niin laaja ja rönsyilevä töherrys että päätin suosiolla lopettaa kahden tunnin jälkeen. Jos tuosta en nyt läpi pääse niin jo on kumma!

Tentin jälkeen suuntasin ruokalaan lunastamaan ilmaisen lounaani, jonka ansaitsin osallistumalla tiedekuntamme projektin tutkimuskyselyyn. En yleensä käy yliopistolla syömässä, varsinkaan yksin, mutta en enää viitsi ostaa mitään ihmeempää ruokaa kotiin, kun sunnuntaina lähden jo Kouvolaan. Niin, lounaan jälkeen kävin tulostamassa matkalippuni, löysin eilen nimittäin superhalvan bussivuoron! Pihillä on halvat huvit ;) 

Käväisin vielä kirjastosta hakemassa vähän lomalukemista, jottei tulisi liian ikävä tenttikirjojen äärelle. Ehkä näillä nyt pärjään pari viikkoa - ja onneksi palautuskin on vasta kuukauden päästä, jippii! Aloin jo laskeskella, kuinka paljon minulla on varaa pitää kirjoja myöhässä uudenvuoden yli, muttei tarvitsekaan. Ihan huippua :)

Kotiin päästyäni löysin lattialta postista tulleen ilmoituksen minulle lähetetystä kirjatusta kirjeestä. Saman tien lähdin postiin, koska muuten en ehkä ehtisi hakea sitä ollenkaan. Tosin nytkin jonoa oli yli neljänkymmenen asiakkaan verran, mutta aika kului nopeasti blogeja lueskellen puhelimen kautta. Niin kätevää :) Ja lisää hyvää mieltä sain, kun kirjeestä paljastui työtodistukseni lisäksi myös joulukortti harjoittelupaikkani työntekijöiden nimmareilla varustettuna. Ihania ihmisiä!

Lisää ihanuutta tapahtui, kun vilkaisin tiliäni: entisen työpaikkani lopputili oli lisännyt muutaman numeron saldooni. Tästä kaikesta innostuneena ja elämän ihanuuteen ihastuneena päätin palkita itseni uudella bleiserillä! Kyseisen työpaikan ensimmäisestä palkasta ostin kahdet kengät, mutta kenkiä oli tähän hätään jo ihan tarpeeksi, ja bleiseriä olin himoinnut jo jonkun aikaan. Eli pikainen nettishoppailu ja pari hiiren klikkausta, ja ta-daa! Tilasin sen vanhempieni osoitteeseen, ja toivon että se tulisi jo ensi viikolla, jotta pääsen testaamaan sitä mahdollisimman pian!

Ja hei tämä päivä ei pääty vielä tähän! Ystäväni laittoi juuri tekstarin, että tulee illemmalla auttamaan minua jääkaappini vihanneslaatikon tyhjentämisessä. ;)

Ei me noita kaikkia sentään juoda! Tästä riittää varmaan vielä vuodelle 2020 :D Mutta tää on hyvä päivä, ja mä oon hyvän tuuleni ansainnut! Ehkä sen takia onkin moinen myrsky ;) Kivaa perjantaita kaikille :)