Tästä vuodesta

Varautukaa kuvien yliannostukseen! :D

Tässä vaiheessa vuotta on hyvä pysähtyä miettimään, mitä sitä onkaan ehtinyt tapahtua kuluneiden kuukausien aikana. Vuosi 2013 alkoi puhelulla, jonka seurauksena menetin sydämeni lopullisesti Alppien miehelle. Siitä lähtien, mitä tahansa teinkin, oli toinen mielessä: kaikki suunnitelmat ja päätökset eivät koskeneetkaan enää vain minua, vaan rinnalla oli toinen, jonka halusin sisällyttää niihin.

Ruma-baarissa yleisön pyynnöstä pusu!

Taitaa olla Gerryn ottama, minulla ei ole vielä varaa lentää Finnairilla.

Lünerseellä parin kilometrin korkeudessa.

 Seenachtsfest in Konstanz.

Suunnitelmissa oli siis paljon matkustelua puolin ja toisin. Helmikuussa Gerhard tuli Suomeen, ja hänen reissunsa jälkeen päätin, että nyt pitää saada kesätyö Itävallasta. Epätoivo alkoi iskeä, kunnes kuulin harjoittelupaikasta Sveitsistä. Se kolahti saman tien, ja alusta asti oli fiilis, että tämä on juuri mun paikka. Ja niin se olikin, siinä ei ollut mitään epäselvää. Kesän suunnitelmat oli tehty saman tien: suuntana oli siis Bern. Myöhemmin keväällä kuitenkin myös kesätyöhakemukseni tuottivat tulosta ja sain kesätyöpaikan Itävallasta. Mikä tuuri! :)

Kahvilakulttuuria Bernissä.

Konstanzissa maaliskuussa, kamala sää...

Joku perus iltapäiväkävelyretki. 

Ekaa kertaa laskettelemassa!

Hiihtokisoissa tsemppaamassa. 

Eka vaellusretki!

Ensimmäinen yhteinen loma :) Luganossa Sveitsissä.

Työmatkapyöräilyä.

Liechtensteinissä ruhtinaan synttärijuhlilla.

Vuoden aikana sain paljon uusia ystäviä ja tuttavuuksia. Merkittävin uusi tuttavuuteni on varmaan David, jonka tapasin Suomessa - häntä on nimittäin kiittäminen kesätyöpaikastani Milkan tehtaalla! Lisäksi työkaverini Bernissä olivat ihan huippuja, ja he pitivät huolen, että pääsin mukaan menoon Sveitsissä. Oli myös aikamoinen sattuma, kun yksi parhaimmista ystävistäni oli myös samaan aikaan Bernissä! Hänen työpaikkansa tosin oli kuin orjaleiri, mistä hän kuukauden jälkeen pakenikin poikaystävänsä luo Ranskaan. Mutta oli onni että saimme viettää edes vähän aikaa yhdessä, en ollut vuoteen nähnyt häntä :)

Perus humanistien illanviettoa :D

Italiassa ;)

Ollaan istuttu kaikennäköisissä veneissä ja laivoissa aika paljon tänä vuonna. Tämäkin jostain Luganon vesiltä.

Taustalla ihana Bern!

Istuttiin Aaren tulvabarrikaadeilla.

Marsalkka Mannerheimin muistojuhla Montreux'ssä. Satoi vettä. 

Juhannuksen viettoa Nenzinger Bergillä.

Mun työmatkan varrella Aaren rannalla Bernissä oli eläinpuisto, ihan parhautta.

Sain Mamalta ikiomat Hausschuhet! Kaikilla muilla on sellaset normaalit mut mulla tällaiset supertyttömäiset, tunnistaa ainakin.:D

Tutustuin myös uuteen maahan, nimittäin Italiaan. Kävin Genovassa moikkaamassa kaveriani kumppaneineen, myöhemmin kävin myös sen Bernissä olleen kaverini kanssa Udinessa. Koin pienen kulttuurishokin junamatkalla ja paikan päällä: oli hullua tajuta, että Italia on vielä sellaisessa kuosissa. Mutta kieli alkoi viehättää, ja sitä piti päästä opiskelemaankin. 

Italian lämmössä.

Beachillä!

Katien kanssa löydettiin hoikentava peili Udinesta ;)

Kuuminta hottii!

Bierfesteillä Bludenzissa.

Bern ja Zytglogge.

Alkukesää Bernissä.

Bernin vanhaa kaupunkia. 

Näin paljon uusia paikkoja ja koin uusia juttuja. Itävallassa kokeilin vuoden mittaan laskettelua, pulkanlaskua, vaeltamista ja Bierfestejä. Ostin myös oman Dirndlin, mihin rakastuin ensi silmäyksellä! Uin myös ensi kertaa meressä, ja koin kuumuuden, joka ei hellittänyt edes yöllä.

Approilemassa, päästiin maaliin. 

Lenkkeilemässä Jyväskylässä.

Iltapäiväkävely Nenzinger Himmelissä.

Synttärijuhlilla. 

Lisäksi sain rohkeutta tehdä juttuja, joita en koskaan olisi kuvitellut pystyväni tekemään, sain rohkeutta heittäytyä ja ottaa riskejä. Sain itsevarmuutta ja opin luottamaan itseeni. Se auttoi myös opinnoissa eteenpäin, olen painanut rohkeasti menemään ja pyrkinyt rikkomaan rajojani.

Auringonnousu Panülerkopfilla.

Vähän väsytti pitkän lomaviikon päätteeksi...

Bernin Bundeshaus.

Huonolaatunen kuva, mutta ajatus oli kaunis!

Hassu hattu-päivä. 

Tänä vuonna olen saavuttanut paljon, mutta niin olen myös menettänytkin. Jouduin, ja joudun yhä käsittelemään suurta surua, kun menetin hyvän ystäväni onnettomuudessa. Toisinaan saatan syyttää itseäni tapahtuneesta, sillä olisin voinut olla siellä sinä iltana, mutta niin olisi kuka tahansa muukin voinut sen estää. Surullista ajatella, että kaikkien rakastama ihminen on poissa, kuinka pienestä se onkaan aina kiinni. Vieläkin itkettää tapauksen ajatteleminen: vieläkin muistan sen tunteen, kun kuulin asiasta ensin yhteiseltä ystävältämme ja hetkeä myöhemmin se oli jo uutisissa. Se tunne, kun jotain peruuttamatonta on tapahtunut, on aivan käsittämätön. Se tunne, kun jotain on särkynyt, mutta toivoo vielä jotenkin pystyvänsä sen korjaamaan, jotain on tehtävä, ei se näin voi mennä. 

Neuchâtel.

Spiez ja Niesen.

Edelweiss, niitä oli tuolla ihan hulluna!

Alhaalla näkyy Nenzinger Himmel-laakso. Unohdin laittaa niskaan aurinkorasvaa ja kärtsähti aika hyvin!

Lomaviikko komeitten poikien kanssa alppimökillä ;)

Vuonna 2013 olen kokenut aikamoisen tunneskaalan. Olen joutunut olemaan vahvempi kuin mitä ehkä oikeasti olen. Onneksi kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin: olen oppinut myös pyytämään apua. Ei se ole heikkouden, vaan rohkeuden merkki. Sitä ominaisuutta aion kasvattaa ensi vuonna lisää.   

Lünersee :)

Matkalla Nenzinger Bergille.  Kesän viimeinen vaellus syyskuussa, minkä jälkeen palasin takaisin Suomeen.