torstai 29. toukokuuta 2014

Kesäflunssaa



Maanantai-iltana muhun iski joku mysteeritauti, ja tiistain vietin sängyssä kuumeisena. Tänään olo alkaa olla viimein siedettävä, mutta salille en taida enää tällä viikolla päästä, kun en tänään jaksanut edes mökille lähteä. Haluan olla kunnossa maanantaihin mennessä, kun mun harjoittelu viimein alkaa! Jotenkin en osaa vielä jännittää, ja jotenkin toivon, ettei se jännitys iske ollenkaan. Tällaisissa tilanteissa yritän aina muistella jotakin muuta, vaativampaa tapausta, josta olen selvinnyt enemmän tai vähemmän kunnialla - tai en välttämättä edes kunnialla mutta hengissä :D  



Ruoka ei ole maistunut niin kuin yleensä, joten olen panostanut sitten ennemmin laatuun. En vieläkään ole löytänyt kunnollisia puurohiutaleita, mutta onneksi mun tuomasta Nalle-puuropaketista on vielä paljon jäljellä. Ostin jotain Bio Haferbrei-pikapuuroa, jonka piti olla jotenkin hedelmäistä, mutta maistui ihan liisteriltä. Oisko itävaltalaisilla vinkkejä puurofanille?

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Öissä töissä

Yksi syy siihen, miksi halusin muuttaa juuri edellisviikonloppuna, oli tänä viikonloppuna järjestettävä vapaapalokunnan Night Cup-tapahtuma. Jo tammikuussa oli puhetta, että me tytöt - minä, siskot ja veljen tyttöystävä -  mentäisiin tiskin taakse myymään juomia juhlijoille. Eilen päästiin sitten hommiin, ja jo alkubriiffauksessa olin ihan varma, että ryssin koko jutun: enhän mä tajua mistään mitään :D Jos jo meidän kouluttajat puhui niin jäykkää murretta, niin miten mä ymmärtäisin mitään mitä asiakkaat mongertaa, varsinkin kun niitä oli tulossa joka puolela provinssia? Lisäksi meillä oli muutamia drinkkejä myynnissä, joita en ollut kuullutkaan, eikä meillä ollut mitään ohjelistoja apuna. Ja siihen kun vielä lisää mun huonon matikkapään, niin katastrofi oli kasassa.



Oli suoraan sanottuna järkyttävää nähdä tiskin toiselta puolelta, miltä humalainen juhlakansa oikeasti näyttää. Okei, baarissa oli aika valikoitunut asiakaskunta eli kaikista pahimmat kännääjät ja juomat oli halpoja, joten ei pitäisi ihmetellä. Pari tappeluakin siinä syntyi, ja se olin aina minä joka olin siinä vieressä että kaikki tiskillä olleet juomalasit varmasti kaatui just mun päälle :D 

En mä nyt sanois että se mitenkään erityisen hauskaa oli, hyvä kokemus pikemminkin. Halusin mennä sinne alun perin vain sen takia, että ajattelin sen olevan tärkeää mun "integroitumisen" kannalta, mutta loppujen lopuksi mulle jäi vaan paha olo koko illasta. Sen lisäksi, että jalat on nyt kuin norsulla ja mulla on myötätuntokrapula, niin tajusin entistä selkeämmin sen, että mä en ole täältä. Mulla oli toisinaan isoja vaikeuksia ymmärtää, mitä asiakkaat selitti mulle, jos ne erehtyi puhumaan jotain muuta sen lisäksi että tilasivat juomia. Yhdelle tyypille mulla oli aikaa selittää että olen Suomesta mutta myöhemmin illalla mä en voinu ku purra huulta ja pyytää toistamaan niin monta kertaa että meni perille. Tuli jotenkin paha mieli, kun en saanut suojautua "sori, en tajua, oon vaan suomalainen"-muurin taakse, oli pärjättävä niin kuin kaikki muutkin. Sellanen, tiedättekö, epäonnistumisen tunne. Mulla on vielä paljon opittavaa, mutta tuulta päin vaan, eihän tässä muuta voi! Itse oon tieni valinnut, ja mun on vaan jaksettava niellä ylpeyteni toisinaan ja näyttää heikot puoleni, vaikkei se kivaa olekaan. :D 



Suomalaisuuttani en ole hylännyt, joten kone kiinni ja urheilukanava auki! Suomi voittoon MM-kisoissa! 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Muodon vuoksi

Kuten jo aiemmin vähän uhkailinkin, marssin tiistaina ensimmäistä kertaa elämässäni salille. Pohjalla ei ollut niin minkäänlaista kokemusta salitreenaamisesta eikä salilaitteista, joten päätin ottaa personal trainerin suunnitteleman saliohjelman ja ohjauksen samaan syssyyn. Eihän se nyt yhtään sen halvempaa ole treenata täällä kuin Suomessakaan, mutta kyllä mä kolme kuukautta pystyn vähäiset tuloni tuohon sijoittamaan. Otin siis kolmen kuukauden jäsenyyden, mikä on mun mielestä ihan hyvä aika katsoa, jaksanko treenata ja toimiiko se odotetulla tavalla.



Multa kysyttiin ennen ohjelman suunnittelua mun tavotteita, ja lyhyesti ja ytimekkäästi tokaisin, että "abnehmen". Mä en jaksa enää valitella mun mahamakkaroita tai leveitä reisiä, vaan nyt on oikeasti tehtävä asialle jotain. Siinä mielessä tämä muutto oli otollinen alku uusille elämäntavoille, sillä täällä mä syön ehkä vähän vähemmän kuin mitä Suomessa söisin (olen vielä sen verran vieraskorea, etten kehtaa kauhoa santsiannosta muiden nähden), ja hyvin pitkälti noudatan ruoka-aikojakin. 



Ensimmäisestä kerrasta lähtien ohjelma tuntui juuri passelilta. Se on aika lailla kokonaisvaltainen treeni, rutistellaan vähän vatsaa, reisiä, jalkoja ja käsiä. Parasta on, kun tällä ja ensi viikolla ehtii treenailla päiväsaikaan, eli silloin kun salilla ei ole juuri muita, mutta kesäkuusta lähtien mennään hyvin pitkälti töiden mukaan. Toivottavasti nyt alkaa tulee tuloksiakin! :)

*p.s. Otsikkokuva on vain kokeilussa! Kengät eikä kuva oo tosiaankaan mun, ja kökkö paint-muokkaus kyllä näkyy :D Kuvan lähde sivu alalaidassa.  

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kesän värit

Kolmatta päivää täällä jo elellään, enkä vieläkään oikein osaa sanoa, että miltä tuntuu. Meno tuntuu jotenkin tosi hektiseltä, vaikken oikeastaan ole tehnyt mitään muuta kuin pistänyt makkaria elettävän näköiseksi. Lisää päänvaivaa sain tänään Kelalta, kun he uhkaavat periä multa tämän kuun asumislisän takaisin, koska asuin Jyväskylän kämpässä vain 9 päivää tässä kuussa, vaikka maksoin koko kuun vuokran! Kylläpä nekin jaksaa naputtaa joka asiasta.

No, ainakin yliopistolta on tulossa apurahaa, mutta sekin tulee vasta ensi kuun puolessa välissä. Siksi vähän tuntuukin, että olen elänyt yli varojeni viime aikoina - on nimittäin tullut osteltua yhtä jos toista, ja kaikki tietenkin todella tarpeellisia. Otanpa siis ilon irti kaikesta materiasta, mitä oon saanut kerätyksi viime viikon aikana ja esittelen hankintani teille :)


Vaaleanpunainen on mun kestosuosikki lähes kaikessa! Essencen Frosty-huulipuna on ollut mulla käytössä jo vuodesta 2011, kun törmäsin siihen Saksassa Müller-kaupassa. Itävallasta tuota oli vielä viime vuonna dm-liikkeissä, mutta nyt ne ovat lopettaneet sen tilaamisen ja ottaneet jotain muuta tilalle! Ehdin jo panikoida, kunnes thank god tänne avattiin pääsiäisen alla Müller! Ja sieltä piti käydä hamstraamassa punaa kaksin kappalein :D Tuo Maybellinen Super stay on muuten todellakin super kestävää, mulla nimittäin tuppaa kynsilakat kulumaan jo puolen päivän jälkeen. Mutta tuo Pradan hajuvesi ei ole omilla rahoilla kustannettu, vaan Schatzie oli tapansa mukaan ihana ja oli pistänyt muistiin, kun olin valitellut viime vuonna saamani hajuveden olevan lopussa :) Kivan freessi tuoksu, ei mikään supermakea vaikka nimi ehkä viittaisi siihen. 


Tänä kesänä olen päättänyt uskaltaa kokeilla vähän rohkeampia juttuja. Oon nimittäin tajunnut, että koralli ja persikka sopii aika hyvin harmaan ja mintun vihreän kanssa. Tuota Glitteristä ostettua tuubihuivia metsästin kissojen ja koirien kanssa, mutta lopulta Lappeenrannan liikkeestä löytyi oikeaa väriä! Kicksistä lähti mukaan korallinsävyinen huulipuna, mihin menee kyllä hetki tottua vaaleanpunaisten vuosien jälkeen. Lisäksi rohkenin hankkia aurinkopuuteria, sillä kesällä tuntuu, että naama kaipaa vähän mattaista pintaa, mutta normi puuteri on siihen liian laimeaa. Hiuksiinikin ajattelin kokeilla jotain uutta, ja nuo ruusupinnit ovat ihan mieletön löytö! Mitäs tykkäätte? :)

Mun pitäisi vielä hankkia vaikka ja mitä kesää varten, mutta luulen, että pidän pientä ostoslakkoa seuraavan kuukauden verran. ;)

tiistai 20. toukokuuta 2014

The Final Countdown



Jatketaanpas siitä mihin viimeksi jäätiin. Gerhard siis tuli Kouvolaan keskiviikkona, ja se loppuilta meni enemmän tai vähemmän oleillessa ja mun vanhempien kanssa seurustellessa. Taidettiin me käydä kävelylläkin, mutta oltiin molemmat niin väsyneitä, ettei jaksettu edes lämmittää saunaa.




Torstaina sitten päätettiin tehdä mun vanhempien kanssa päiväretki meidän mökille Repovedelle. Siellä en ollutkaan taas pariin vuoteen käynyt, enkä muistaakseni ole yöpynytkään siellä sitten lukion ensimmäisen vuoden jälkeen, eli oli ihan kiva munkin taas nähdä sitä paikkaa. Sää oli upea, ja sillä välin kun äiti istutti kukkia, niin me räpsittiin kuvia ja kuunneltiin mun isän kertomuksia mökistä. Mulla oli tosi levollinen olo siellä, harmi ettei ole enää ehtinyt käydä siellä.






Perjantaina tehtiin heti perään toinen päiväreissu, nimittäin lähdettiin Joutsenoon moikkaamaan mun isoäitiä. Hänellä oli juuri ollut synttärit, eli mentiin sinne kermakakun kera. Gerhard pääsi maistamaan ensimmäistä kertaa myös voileipäkakkua, ja kuulemma mun pitää väsätä sellainenkin jossain kohtaa.



Illemmalla näin vielä kahta ystävääni, joiden kanssa ollaan pidetty tiiviisti yhtä lukioajoilta saakka. Luulin selviäväni itkemättä, mutta kotimatkalla padot sitten aukesi. Tässä kohtaa taisin siis viimein alkaa tajuta, mitä on oikein tapahtumassa.  Kaverit on kuitenkin mulle niin tärkeä osa elämää, ja nyt olin muuttamassa toiseen maahan.




Olin luvannut leipoa Gerhardille korvapuusteja, ja lauantaiaamuna aloinkin niitä väsäämään. Oli yllättävän helppoa, ja tuli vielä ihan syötäviä! Vein muutaman pullan myös mun isoveljelle, ja hänkin sanoi, että ihan oikeilta maistuivat. En ole ikinä oikein luottanut mun leipomiskykyihin, mutta ehkä mulla onkin piileviä kykyjä – vaikka en ohjettakaan osannut lukea oikein, hyppään nimittäin aina tietyt kohdat yli…:D

 

Sunnuntaina valkeni lähtöpäivä. En ollut saanut yöllä nukutuksi kunnolla, ja aamulla vatsaa väänsi. Alkoi jännittää ja hermostuttaa, ja pakatessakin meni hermot moneen kertaan. Meillä molemmilla oli kaksi ekstralaukkua, ja suurin piirtein kaikki tavarat mahtui tosi hyvin mukaan, lukuun ottamatta niitä, mitä unohdin tai mitä en viitsinyt ottaa mukaan, kuten astiat ja sellaiset. Äiti oli lupautunut viemään meidän kentälle, mutta silti ensimmäiset itkut tuli jo kotiovella, kun piti hyvästellä iskä. Sydäntä särki nähdä iskälläkin kyyneleet silmissä, eikä asiaa helpottanut se, kun ei tiedä, nähdäänkö me enää. Eihän sitä koskaan tiedä. No, keräilin itseäni siinä hetken, ja viimein päästiin lähtemään. Oli kaunis ja lämmin päivä.

Onneksi äiti livisti kentältä nopeasti kotimatkalle, niin mun ei tarvinut alkaa pillittää uudestaan. Ehti hän kuitenkin varoittaa Gerhardia, että jos hän ei pidä musta hyvää huolta niin hän vastaa siitä sitten suoraan mun äidille :D Koko loppupäivä oli kuitenkin enemmän tai vähemmän kyynelehtimistä. En edes tiedä miksi, mutta yhtäkkiä se lähtö tuntui niin erilaiselta, vaikka olen viimeisten puolentoista vuoden aikana lentänyt tuon saman matkan seitsemän kertaa. Onneksi Gerhard oli mukana, en olisi varmaan pysynyt kasassa ilman häntä. 



Lentomatka meni auringonlaskua katsellen ja jutustellen. Ennen laskeutumista ehdin vielä ostaa hätävaran itselleni, Fazerin mustikkasuklaata. Sen kyllä säästän ihan ekstrahätään, jos sellainen eteen tulee! :D Kentällä meitä oli vastassa Gerhardin veli, koska viimeinen juna oli ehtinyt jo mennä aikoja sitten. Nukuin koko automatkan, ja heräsin vasta kotipihassa. Gerhardin äiti oli jo ovella vastassa ja otti mut syleilyynsä ja toivotti tervetulleeksi ja ohjasi mut saman tien keittiöön, jossa mulle oli valmistettu yllätys: suklaamansikkakakku (suoraan mun unelmista, mulla taitaa olla ajatuksia lukeva anoppi!) ja ihana kortti, jossa mut toivotettiin tervetulleeksi uuteen kotiini ja jonka koko perhe oli allekirjoittanut. :)   


Mulla on edelleen vähän pöllähtänyt olo, vaikka luulisi, että kun olen jo käynyt täällä monen monta kertaa, ettei tässä enää olisi ihmeellistä, ja varsinkin, kun olen jo kaksi kertaa aiemmin lähtenyt ulkomaille vähän pidemmäksi aikaa. Mä luulen, että tässä menee vielä vähän aikaa, kun saan arjen rullaamaan ja totun taas tähän meininkiin täällä, niin sitten kaikki taas alkaa tuntua järkevämmältä. En ehkä vain vielä usko sitä todeksi, että asia, josta olen pitkään unelmoinut ja jota on pitänyt vain haaveena, on nyt toteutunut. 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Salil eka salil vika

Kävin eilen Jyväskylässä viimeistä kertaa. Mulla oli jäänyt kirjastosta läjä kirjoja palauttamatta - ja lukematta, vaikka olin pantannut osaa niistä jo joulukuusta asti. Onneksi tulostussaldoa oli jäljellä vielä sen verran, että sain kopioitua tärkeimmiltä vaikuttavat kappaleet. :)

Mulla oli ohjelmassa myös sukkatutkimuksen loppumittaukset, joihin kuului kehonkoostumusmittaus sekä tasapainomittaus, eli samat kuin tutkimuksen alussa. En odottanut ihmeellisiä muutoksia kehonkoostumuksessa, sillä tutkimuksessa oli tarkoitus, ettei ohjattuan harjoitusten lisäksi edes harrastaisi hirveästi muuta erikoista liikuntaa, korkeintaan sen hetkistä kuntoa ylläpitävää liikuntaa. Vaikka salaa toivoin, että rasvaprosentti olisi pudonnut ja fitnessindeksi olisi ollut muutenkin vähän parempi :D


Kotimatkalukemiseksi ostin pari motivaatiolehteä. Tosiaan, olen viimein päättänyt hankkia salikortin! Mua harmittaa, etten koskaan aiemmin ole sellaiseen panostanut, mutta toisaalta, Suomessa vaaditaan yleensä jäsenyyttä, jonka lisäksi pitää maksaa kuukausimaksut ja mitä lie... Se sali mitä olen vähän sillä silmällä Itävallassa katsellut, ei ole mikään jumppapirkkohelvetti ainakaan, koska siellä ei ole kovinkaan laaja jumppavalikoima, ja kuntolaitteetkin on suunnattu lähinnä maastopyöräilyä harrastaville ;) Plussaa on kuitenkin (oletettavasti) halpa hinta ja se, ettei matkaa salille ole kovin pitkä matka. Voi kunpa tuo kuntoilu nyt kolahtaisi muhun ihan kunnolla! Mulla ei ole oikeastaan ollenkaan omia kavereita vielä Itävallassa, enkä ole vielä keksinyt muutakaan omaa harrastusta itselleni, enkä todellakaan halua vaan nököttää kotona töiden jälkeen. 

Gerhard on nyt matkalla Kouvolaan, ja mulla on vähän valmistelut kesken täällä! En varmaankaan ehdi enää tällä viikolla kirjoitella (enkä jaksakaan kun vain äidin koneessa toimii netti ja tässä on kaikki mahdolliset virukset), eli ensi kerralla päivitän Alpeilta! Kivaa loppuviikkoa! :)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kouvolassa

Muutto vol. 1:stä on selvitty! Eilisaamuna äiti ja isoveli tulivat pakulla hakemaan mua ja mun tavaroita Jyväskylästä. Homma saatiin päätökseen puolessatoista tunnissa, eli siinä ei paljoa ehtinyt fiilistelemään viimeisiä hetkiä omassa yksiössä. Kaksi kivaa ja vauhdikasta vuotta siinä tulikin vietettyä! Ei kyllä tuntunut turhan haikealta lähteä Jyväskylästä, sillä joudun käymään siellä vielä tiistaina vikoissa tutkimusmittauksissa. Olen kai saavuttanut saturaatiopisteen sen kaupungin suhteen, eli time to move on! 

 
Tänään sitten juhlitaan äitienpäivää. Mäkin olin pitkästä aikaa Suomessa sitä juhlistamassa, vaikka meillä siihen kuuluu vain kukkapuska ja käpykakku. Isoveli tosin osti vääränvärisen kimpun - olisi pitänyt olla keltainen - mutta ehkä vaihtelu virkistää.


Mulla on tosi levoton olo tällä hetkellä. Muutto vol. 2:een on viikko aikaa, ja pitäisi alkaa pikkuhiljaa päättämään, mitkä tavarat otan mukaan ja mitkä jää tänne. Tosin olen ilmeisesti muutaman viikon päästä tulossa taas käymään Suomessa, niin voisin tietenkin silloin ottaa lisää tavaraa. Joka tapauksessa stressaa! Myös se, kun ei ole oikein tilaa tai omaa rauhaa tehdä mitään. Mun 25-neliön yksiö on tungettu mun porukoiden 92-neliön kämppään, niin hyvä kun täällä pääsee kääntymään! :D 

Ensi viikolle on ihan täysi ohjelma. Huomenna yritän tehdä gradua ja hoitaa veroilmoituksen ja nähdä lisäksi ystävääni. Tiistaina tosiaan joudun käväisemään Jykylässä, minkä jälkeen pitää käydä vähän shoppailemassa, koska en halua tehdä sitä silloin kun Gerhard on täällä. Hän tosiaan tulee keskiviikkona, ja meidän pitäisi ostaa hänelle myöhäinen synttärilahja, jonka on tarkoitus olla yllätys :D Sitten käydään varmaan loppuviikosta sukuloimassa ja mökillä ja muuten vain rentoudutaan saunoen ja pakkaillen. Näillä mennään! :)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sound of music

Harhaanjohtava otsikko mutta liittyy aiheeseen. Tänään jatkoin nimittäin itseni lahjomista, ja Facebookin erään myyntirinkiryhmän kautta tämä pikku kaveri  (iPod Shuffle, anteeks et mulla on niin huono kamera) vaihtoi omistajaa! Mulla on joskus lukioaikana ollut mp3-soitin, mutta syystä tai toisesta se jäi vähemmälle käytölle, vaikka siihen kulutinkin aika tuhottomasti rahaa. Nyt se on äidin käytössä (ja se taitaa sisältää vain mun senaikaisia lempibiisejä, eli Disturbedia ja Metallicaa... vaikka onhan mun äiti ollut nuorempana aika katu-uskottava, on käynyt Kissin keikallakin jopa!), ja minulle tuli tarve hankkia taas ihan oma soitin. En ole koskaan käynyt lenkillä napit korvissa, eli tämä pääsee kokeiluun ehkä jo heti huomenna!



Meillä oli eilen siellä tutkimustreeneissä joogaa. Mulla on nyt yläselkä ja reidet ihan jumissa! Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että urheilulajeissa vauhti on mulle aika tärkeää, enkä niinkään perusta noista rauhallisimmista kehonhuoltolajeista, mikä siis on todella väärä ajattelutapa! Jossain kohtaa munkin on pakko kohdata todellisuus ja alkaa pitää lihaksistosta parempaa huolta ja kehittää jäntevyyttä. Tuolla tutkimustreeneissä ollaan testailtu jumppapallolla muutamia pilates-liikkeitä, ja mä luulen, että Gerhardin verannalla lojuva jumppapallo tulee olemaan mun käytössä tulevaisuudessa. 




Nyt on korkea aika alkaa tyhjentelemään ruokakaappeja. Löysin vielä myslin ja kuivattujen marjojen jämät kaapin perukoilta, tulee kyllä ikävä Punnitse & Säästä -liikkeen herkkuja </3 Jääkaappikin on kohta tyhjillään, ja perjantaina taidankin pistää sen jo heti aamusta sulamaan. Onneksi olin sulattanut sen viime kesänä, niin ei ole kovinkaan paksua jääkerrosta pakastelokerossa hajotettavana ;)

Btw, HIM esiintyy Itävallassa heinäkuussa!!! Tai tarkemmin ottaen siinä meidän naapurikaupungissa. Gerhard kysyi, että haluunko mennä kuuntelee, ja todellakin haluun! Teea 13v ei pysyis housuissaan (no ei kyllä Teea 23v:kään...) :D

tiistai 6. toukokuuta 2014

Tästä päivästä

Moi! Muutto alkaa lähestyä, ja kämppäkin on sen näköinen. Sain tänään viimein aikaiseksi käydä ostamassa pahvilaatikoita, joihin olisi tarkoitus tyhjentää keittiön kaappien sisältö. Vähän haikea fiilis, kun on käynyt läpi kirjahyllyssä ja sängyn alla piilossa olleitä tavaroita: kaikenlaista sitä onkin viiden vuoden aikana saanut kerättyä. Seinältä otin alas muutamia postikortteja ja valokuvia, joita olin kiinnittänyt somisteeksi. Kirjahyllyssä oli tallessa kaikki lukuvuosikalenterit, joihin olen kirjoittanut muistiin kaikki tapaamisen, menot ja muut tärkeät tapahtumat. Kaikenlaisia ihmisiä mulla onkin ollut mukana menossa. :) 



Mä en hirveästi ostele itselleni koruja tai muuta tällaista somistetta. Kerran olen itselleni ostanut korun, mutta tämäkin tapahtui ollessani vaihdossa: olin ihastellut pitkään Bijou Brigitten ikkunassa houkuttelevaa rannekorua, jonka sitten lopulta ostin, kun minulla oli treffit erään miljonäärisnobin kanssa ja yritin näyttää vähän hienommalta kuin mitä oikeasti olen.:D Se rannekoru on mulla edelleen tallessa, muistuttamassa, ettei raha merkitse kaikkea. Tänään oli sitten taas sellainen päivä, että päätin ostaa itselleni korun. Mä toivon, että tämä koru muistuttaa mua tästä päivästä ja tästä viikosta ja siitä, että asiat kyllä järjestyy aina.

Peukalo on hävinnyt!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Viimeiset päivät

Viimeinen viikko jyväskyläläisenä pyörähti käyntiin. Viime päivinä olen yrittänyt päästä eroon mun tavaroista, ja joitakin juttuja olenkin jo saanut myydyksi. Jotenkin vapautuneempi fiilis sitä mukaa, kun tavaramäärä vähenee. Miten sitä onkin saanut haalittua tällaisen omaisuuden - millä rahalla, kun koko opiskelun ajan on tuntunut, että raha on ollut tiukilla? No, nyt kuitenkin pitää myydä ihan polkuhintaan nämä tavarat, mitkä eivät lähde mukaan tai mahdu porukoiden varastoon Kouvolaan. Kaikkein raskainta on ollut luopua mun baaripöydästä ja jakkaroista, joiden hankinta oli pitkän odotuksen takana: ex-poikaystävä ei sellaisia yhteiseen asuntoon halunnut, enkä solukämppäänkään olisi saanut sellaista mahdutettua. Eikä sovi muuten uuden kodin sisustukseen, joten kiertoon lähtee. Nyyh! Vikat päivät täällä saan syödä lounaani sitten sängyssä. 




Sain jo muuten ekan kirjeen uuteen kotiin! Tuli mieleen, kylläkin vähän jäljessä, että pitäisiköhän pistää nimi postilaatikkoon, koska ainakaan Saksassa esim. pankin postit ei tule perille, jos ei ole nimeä postilaatikossa. No, nyt oli joka tapauksessa ÖBB muistanut mua. Mullakin on nyt vuosikortti Vorarlbergin alueella junilla ja busseilla. Korttiin tuli kuitenkin ihan hullun ruma kuva, kun en tajunnut, että se otetaan sellaisella webcamilla paikan päällä, ja mulla oli hiukset miten sattuu. Ehkä mä nyt vuoden kestän katella sitä, ei mun Halbtax-korttikaan ollut yhtään sen kauniimpi.:D


Koko ajan tulee mieleen muutenkin uusia juttuja, mitä pitää muistaa hoitaa. Tänään hain opintotukea kesäksi, ja seuraavaksi sitten olisi vasta paikan päällä tiedossa rekisteröityminen asukkaaksi, minkä jälkeen saan avata pankkitilin. Mietin sen avaamista jo viime vuonna, mutta hoidettiin sitten niin, että esim. mun palkat meni Gerhardin tilille ja vuokrat maksettiin sieltä, mutta jotenkin se sitten vaan jäi. Lisäksi mun pitää ottaa se joku punkkirokotus tänä vuonna. Tänä vuonna niitä on niin paljon leudon talven takia, ja kun muutenkin tuun tekemään peltotöitä ja vaeltelemaan niityillä, missä niitä punkkeja kuulemma sitten kuhisee, niin pakko vähän varautua. Jo viime vuonna olin ihan hysteerinen aina, kun mentiin jossain heinikoissa, kun olin nimittäin joskus kuullut juttua, että just niitä borrelioosipunkkeja on nimenomaan Itävallassa. Oon ollut niin onnekas, että elämässäni olen nähnyt tasan kerran punkin serkun koiran otsassa, mutta jo siitä jäi sellaiset traumat, että toivon, etten enää ikinä joudu sellaisia näkemään. Hyi.
   




Musta tuntuu, että oon tulossa vähän kipeäksi. Eikä kyllä ihme; aiemmin päivällä alkoi sataa räntää! Lähdin sitten toppatakin ja talvikenkien turvin vuokraamaan leffaa, eikä mun leffavalintakaan ollut mikään kaikista kesäisin. :D