maanantai 18. elokuuta 2014

Carpe diem


Siitä on nyt kolme kuukautta, kun muutin Itävaltaan. Se ei ole mikään hurjan pitkä aika, eikä Suomeen ole vielä ehtinyt tulla mikään erityinen ikävä. Vanhempien kanssa ei ehkä soitella enää niin tiuhaan tahtiin kuin alkukesästä, jolloin piti hoitaa vielä paperihommia kuntoon, mutta kavereiden kanssa viestittelen edelleen lähes päivittäin facebookin ja whatsappin kautta. Osa ehkä lukeekin tätä blogia, mutta tällä tavalla yhteydenpito on aika yksipuolista. Parempi kuitenkin kuin ei mitään!

Se, mikä mun tämänhetkisessä elämässä ja mielentilassa on varsin kivaa, on se, etten erityisemmin odota mitään. Tai siis joo, parin viikon päästä lennetään Turkkiin, juhuu! Eka rantaloma ikinä, jos ei lasketa viime kesän Genova-viikonloppua ja viikkoa Mas Palomasissa vuonna -98... Mutta siis, nyt mun ei tarvitse miettiä sitä, että kohta pitää palata Suomeen, tai kohta tuo toinen tuosta lentää jonnekin kauas. Tai että kohta alkaa taas luennot tai että pitää muuttaa uuteen kämppään tai muuta vastaavaa. Sellaisia muutoksia mun ei tarvi nyt odotella, ja tällaista fiilistä mulla ei ole ollut varmaan koskaan! Tällaista ns. stabiilia elämää olen ehkä salaa kaivannutkin, vaikka uudet alut ja uudet tuulet ovatkin aina jännittäviä omalla tavallaan. Toisaalta mulla on edelleen vähän kesken tämä uuden arjen rakentaminen, ja pieniä muutoksia tapahtuu jatkuvasti, mutta noin niin kuin yleisellä tasolla elämä on melko tasaista.



Eikä kuitenkaan sillä tavalla tasaista, että tässä ehtisi tylsistyä. Perjantaina käytiin Liechtensteinissa katsomassa puolen tunnin mittainen ilotulitusshow maan kansallispäivän kunniaksi, ja lauantaille oltiin voitettu liput neljän Bodensee-maan (Itävalta, Saksa, Liechtenstein ja Sveitsi) radio- ja tv-kanavien järjestämälle partyboatille. Huomaa kyllä että on tulossa vanhaksi, yhdentoista aikaan parin Hugon jälkeen alkaa jo tuntua siltä, että voisi mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä on sitten kivempaa, kun jaksaa vaikka lähteä patikoimaan metsäpoluille ja poiketa samalla alppimajalle Apfelstrudeleille :)  


Elämäntyyli on kyllä muuttunut hiukan tänne muutettuani. Elän enemmän hetkessä, ja muutenkin meno on paljon spontaanimpaa ja aktiivisempaa kuin ennen. Toki multa puuttuu edelleen omat kaverit (voi kun saisin kaikki ihanat Kouvolasta ja Jyväskylästä tänne!!), vaikka kyllä silläkin rintamalla tapahtuu, kiitos Facebookin. Toissaviikolla kävin jo toistamiseen muiden expat-tyyppien kanssa drinkeillä, ja sain sieltä ihan kivoja kontakteja. Niissä on kuitenkin se huono puoli, että useat ulkomaalaiset tuppaavat elämään sellaista kiertolaiselämää: hetki täällä, toinen siellä, kolmas jossain muualla tai palaavat samantien kotimaahansa. Yhtä juttua olen kuitenkin miettinyt, mulla olisi nimittäin nyt hyvä syy hankkia se kauan toivomani koira. Sitähän suositellaan sinkuillekin; koiran ulkoiluttaminen on helppo tapa tavata uusia ihmisiä ! :D 


Mutta hyvin menee ja hyvää kuuluu! Oli kyllä paras ratkaisu tulla tänne :) Mitäs teidän elämään kuuluu? Selvisittekö maanantaista?

12 kommenttia:

  1. Mihin päin Turkkia lennätte? :) Voih, tänne kuuluu vaan vapaapäivistä nauttimista ja seuraavaan työputkeen yritetään ladata akkuja... ikävä iskee näköjään pahimmillaan näin vapaalla ollessa, kun töiden lomassa ei oikein ehdi sillain miettiä asiaa. Pari kuukautta muuttoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alanyaan! Ilmeisesti se kuhisee suomalaisia, mutta minkäs teet :) Sullakin aamut vaan vähenee, jee! Mä käytin mun vapaapäivät ennen muuttoa juurikin suunnitellessa itse muuttoa tai tekemällä juttuja, mitä tiesin tulevani ikävöimään sitten muuton jälkeen.. muuten alkoi vaan miettiä sitä ikävää! :) Tänään just nauratti kun oli taas ihan perus työpäivä mulla, ja kotimatkalla alkoi hymyilyttää ihan hulluna kun mietti ettei tarvi mennä tyhjään kotiin kun siellä on tärkein odottamassa, ja miten oli mukamas koko päivän (10h) vaan ikävöinyt toista! Tsemppiä, yritä kestää ;)

      Poista
    2. En ole itse ikinä käynyt, mutta kuulemani mukaan kuhisee kyllä :) Ehkä me joskus miehen kanssa sielläkin päästään käymään, Turkissa on vaan niin hirveästi paikkoja mitä tahtoisin nähdä ja ihan laidasta laitaan erilaisia paikkoja :) Kyllä ne päivät tästä vähenee pikkuhiljaa, puolessa välissä mennään jo :) Ihan hyvin tää on nyt mennyt, jotenkin se ajatus siitä että tää on tosiaan viimeinen kaukosuhdepätkä, niin helpottaa kummasti! Kiitos tsempeistä <3

      Poista
    3. Etteköhän ehdi reissaamaan sitten! :) Tosin Itävallassakin on niin paljon paikkoja missä haluaisi käydä, mutta ei ole vielä ehtinyt..kun koko maailma on vielä nähtävänä :D

      Poista
  2. Mulla on taas ollut niin kortilla aika, etten ole ehtinyt kommentoida, vaikka sun kuulumiset oonkin lukenut! Nyt siis palaan näihin :D

    Viikonko ootte Turkissa? Mä oon käynyt vaan lapsena, mutta ainakin sillon jo pystyin ihan hyvin kommunikoimaan paikallisten setien kanssa jätskiostoksilla, kun ne kaikki puhui suomea :D

    Mä ystävystyn yleensä helpommin muiden ulkkareiden kanssa, kun ollaan "samassa veneessä". Mutta kuten sanoit, harmittavan usein tämä väki vaihtaa maisemaa, niinkuin allekirjoittanutkin nyt taas, eikä mun hitaastilämpeävä suomalaisluonne kykene ystävystymään pintaa syvemmältä lyhyessä ajassa.

    Minkälaista koiraa harkitset(te)? :) Mulla olis myös kova hinku hankkia koira, mutta ei elämäntilanne anna vielä(kään) periksi... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun sä oot niin ahkera kommentoimaan! :) Mietinkin että sulla on ollu vähän kiireitä Saksan-reissun jäljiltä ;)

      Joo suunnilleen viikko, vissiin kuusi kokonaista päivää. Mä katselin jossain vaiheessa sitä Matkaoppaat-sarjaa mitä kuvattiin Alanyassa, siis oikeesti ne ukot siellä puhuu suomea! Nähnyt sen vaivan että suomalaisturistien takia opettelee suomea, aika hyvin :D

      Mä oon miettinyt että mikä siinä on että mäkään en oikein paikallisiin tutustu niin helposti. Tai oikein muihinkaan, vaikka mä oon mielestäni aika avoin ihminen. Mutta ehkä se on tää mun suht apaattinen perusilme mikä tekee musta vaikeesti lähestyttävän :D Ja punastun aika helposti, minkä takia välttelen tilanteita joissa nolaan itseni. Kuten juurikin uusiin ihmisiin tutustuminen vieraalla kielellä :D

      Mun unelmahan ois ranskanbulldog, mutta se tuntuu olevan "muodissa" tällä hetkellä niin luultavasti ei sitä. Me haluttais joku sellanen "koirankokoinen" koira, joka myös pärjäis pihalla - aiotaan väsätä joku kiva aitaus meidän pihalle, missä se vois sitten päivät oleskella. Loppujen lopuksi mulle ei ole väliä minkä rotuinen se on, saa olla vaikka millainen sekoitus kunhan on luonteeltaan ihmisystävällinen.

      Poista
    2. Haha, mäkin seurasin Matkaoppaita, piristi kivasti talvi-iltoja ollen kuitenkin riittävän tyhjänpäiväinen, ettei koukuta.

      Ranskanbulldog olis mulle kyllä ihan liian pieni, oma alaraja menee lappiksessa ja mielellään ottaisin vaikka rotikan tai nöffin! :D Mutta joo onhan luonne tärkeämpi kuin rotu. Meilläkin on aiemmin ollut vaan ulkokoira, mutta en ihan lähitulevaisuudessa näe sellasta elämäntilannetta, missä meillä olisi riittävän iso piha :(

      Poista
    3. No, onpahan ainakin aikaa sitten pohtia mikä ois oikea rotu! Jos jotain positiivista pitää löytää ;)

      Todellakin just sellanen tyhjänpäiväinen mikä ei koukuta :D :D Katoin sitä aina Saksassa kun olin vaihdossa siellä ja halusin jotain suomalaista pölinää siihen taustalle kun touhusin muuta. Koti-ikävän lievittäjä :D

      Poista
  3. Näistä sun postauksista kyllä välittyykin jotenkin sellanen tunne, että nyt sulla on asiat hyvin tasapainossa ja oot sopeutunu sinne tosi hyvin :)

    Voin todistaa, että koirien kautta tutustuu kyllä tosi helposti ihmisiin :D Itekään en oo edes harrastanu koiran kanssa mitään erityistä, mutta ihan jo lenkeillä oon tutustunu ihmisiin enkä varmaan tuntis naapureitakaan niin hyvin ellei aina lenkillä törmättäs :)

    Nam, tuo vika kuva! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä mustakin alkaa tuntua! :)

      No sitähän minäkin!! :D Koirat on kyllä varsinaisia icebreakereitä! Täällä on kyllä tapana moikkailla naapureita muttei sen kummemmin jutustella, kun kukaan ei oikein tunne mua tai tiedä mistä olen tänne tupsahtanut.

      Haha, nyt kun sanoit niin alkoi taas tehdä mieli vähän kakkua..:D

      Poista
  4. Kuulostaa sille, että olet löytänyt elämääsi tasapainon. Itsekin pyrin kokoajan vain enemmän keskittymään tähän hetkeen ja olemaan odottamatta elämän muutoksia. Jos jatkuvasti hakemalla hakee uusia tuulia, jää aika paljon tämänhetkisestä elämästä nauttimatta :) Tottakai on ihanaa kun on jotain odottamisen arvoista ja elämässä "kontrasteja", mutta pääasiassa arjen onni on tänään, tässä ja nyt.

    Hihi, koiran avulla saa kyllä uusia tuttavia! Se on niin iso yhdistävä tekijä ihmisten välillä, että väkisinkin jää tuntemattomien kanssa suustaan kiinni :D Ja parastahan siinä on, että tekemisen pulaa ei nelijalkaisen perheenjäsenen kanssa koskaan tule <3

    Ihanaa aurinkolomaa teille! Nauttikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli tosi hyvin sanottu, en olisi itse osannut paremmin muotoilla :) Aina jos odottaa jotakin, niin ennen kuin huomaakaan, tämä hetki on jo mennyt, eikä siitä jäänyt mitään jäljelle, jos ei pysähdy siitä nauttimaan.

      Totta! Koirattomanakin haluaisin jäädä juttelemaan ulkoiluttajien kanssa, mutta se voi tuntua toisista vähän oudolta. Kunhan saan sen koiran johonkin rakoon hankittua! Pitää kyllä keskustella vielä asiasta, meillä on kuitenkin kaksi tallikissaa, ettei niiden reviirille tuoda mitään ylimääräisiä otuksia vielä.:)

      Kiitos paljon! Todellakin nautitaan :)

      Poista