perjantai 15. elokuuta 2014

Do you even lift?

Moi kaikki! Vietän tässä pitkää viikonloppua – meillä on taas yksi näistä lukemattomista kirkollispyhistä menossa, mikä ei siis haittaa mua yhtään. Eilen en tehnyt paljoa muuta kuin kävin siellä lääkärissä ja nukuin pitkät päikkärit vältelläkseni gradun tekoa. Illalla poljin hakemaan Gerhardia töistä, pyöräilin jo toista kertaa tänä vuonna, juhuu! Kohta pitää hankkia varmaan oma pyöräkin. Junallekin pääsis nopeammin aamuisin pyörällä, alamäkeä koko matka! Kotimatkalla sitten sais vähän painella ylämäkeä, mutta mikäs siinä, sentään ei ihan vuoren rinteellä asuta vaikkei kaukana siitä ollakaan ;)

Kävin mä myös salilla. Allekirjoitin vuoden jäsensopimuksen samalle salille, jossa oon nyt toukokuusta asti käyny. Se on tän kylän ainut kuntosali, joten valinnanvaraa ei hirveästi ollut, mutta ei mulla kyllä ole ollut valittamistakaan. Syksyllä alan tehdä kolmipäiväistä viikkoa töissä, joten loppuviikosta pääsen käymään punttiksella aamupäivisinkin, jolloin siellä on vähemmän porukkaa hyörimässä. Eilenkin siellä oli puolen päivän aikaan melko hiljasta, minkä takia ajattelin kokeilla paria uutta laitetta. Mä oon nyt kolmisen kuukautta vedelly lähes samalla ohjelmalla, ja alkaa ne 9-10 laitetta jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Löytyi kyllä taas ihan uusia lihaksia, kun vähän eri vimpaimilla väänsi!  



Kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan tämä tämänhetkinen fitness-buumi on mun mielestä kyllä ihan hyvästä tälle yhteiskunnalle. Eikös joskus 80-90-luvulla ollut myös joku fitness/Jane Fonda-villitys menossa? Kyllä silloinkin jumpattiin ja käytiin lenkillä ja syötiin salaattia, kaloritki keksittiin jo aikoja sitten. Silloin se vaan ei ollut niin näkyvästi esillä, kun ei ollut nettiä saati sitten blogeja ja instagramia ja facebookia, kisoista en sitten tiedä. Musta on paljon huolestuttavampaa se, että ihmiset syövät liikaa ja lihovat kuin että treenaavat ja syövät oikeaa ruokaa. Syömishäiriöisten (jotka pudottavat painoa) osa koko kansasta on kuitenkin niin pieni, mutta kaikki asiat pitää puida nykyään niin isolla mittakaavalla että näyttää siltä, että joka toisella on vähintään ortoreksia. 

No joo, mä en tunne aihetta niin hyvin, että voisin lähteä siinä pätemään. Itse kuitenkin laihdutin muutama vuosi sitten 12 kiloa (tämän hetkisestä painosta eli kuvassa näkyvän kropan koosta) suhteellisen epäterveellisesti ja tiedän millasta paskaa se voi olla, kun joka ainut suupala pitää laskea kaloreissa ja päivän ruuat on suunniteltu tyyliin viikkoa etukäteen eikä ravintolaan voi mennä ellei tiedä paljonko kaloreita kussakin ateriassa on, ruokaa pystyin syömään vain tietynlaisella haarukalla tai lusikalla, ja mitä kaikkea muuta siihen kuuluikaan... En muista enää, koska silloin oli päässä vähän muutakin vikaa ilmeisesti! Pointti oli se, että vaikka tavallaan jokainen pudotettu kilo oli voitto ja ilon aihe, en kuitenkaan pystynyt iloitsemaan saavutuksista, koska koko ajan piti tähdätä aina vaan alempaan lukuun. Sitten kun asiat muussa elämässä alkoi mennä paremmin, ruokakin alkoi taas maistumaan ja kilot tuli takaisin. Tietenkin se silloin tuntui kauhealta, ja välillä halusin pudottaa kilot taas yhtä nopeasti, mutta mua on pelottanut että mun pää menis yhtä pahasti sekaisin kuin silloin niin olen pyrkinyt vain elämään terveellisemmin ja keskittymään muihin juttuihin kun painoon.  


Mä kuitenkin ihailen niin paljon kaikki urheilijoita ja aktiiviliikkujia, jotka myös antavat itsestään hyvän kuvan. Mä seuraan monia innostavia blogeja, ja niiden kirjoittajat ovat hullun inspiroivia ihmisiä. Mä itse olen vielä kaukana sellaisesta!

4 kommenttia:

  1. Mä en oo koskaan tykänny käydä salilla, inhosin sitä jo koulun liikkatunneilla :D Mut muuten oon kyllä ihan koukussa liikuntaan (juoksu,kahvakuula...) ja siihen mahtavaan tunteeseen ja oloon, jonka siitä saa. Ilman päivittäistä liikunta-annosta oon ku äkänen ampiainen :D

    Kurja muuten tuo sun allergiajuttu, toivottavasti saat jotain selvyyttä siihen pian. Mulla on keväisin riesana siitepölyallergia, joka kyllä onneks on viime vuosina ollu tosi lievä. Siitä huolimatta lenkit on välillä pahimpaan siitepölyaikaan aikamoista taistelua kun hengitys ei meinaa kulkea...

    Onnea vielä työpaikasta ja liikunnan riemua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole vielä ikinä kokeillu kahvakuulaa, onko se oikeesti sitten niin tehokasta? :D Mua pelottaa että huitasen sillä kuulalla jotakuta päähän tai purdtan sen varpailleni tai vähintään parketille... Mutta itsekin kyllä oon huomannu, että jos jää liikunnat välistä niin tulee levoton ja känkkisolo :D

      I feel ya! Keväisin on kyllä yhtä tuskaa, kun tuntuu ettei henki kulje ja silmät valuu pitkin poskia ja aivastuttaa... Silloin mä yleensä kyllä lukittaudun sisätiloihin tai "ulkoilen" vain kaupungissa ja pysyn kaukana kukkivista puista, vaikka se ei tietenkään paljoa auta. Pitäis ehkä harkita jotain hengityssuojainta, mutta siinä tietenkin saattaa ulkopuoliset vähän säikähtää ;)

      Kiitos todella paljon! :)

      Poista
  2. Hui, ei sun kropasta kyllä kahtatoista kiloa sais millään terveellisesti pois! Oikeastaan siis ei sais pudottaa yhtään :) Mulla ei edes ole vaakaa, niin ei pääse lukemat kiusaamaan alitajuntaa, kyllä peili ja kunto kertoo. Oikein paljon tsemppiä saleiluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se..:D jos painoindeksi vetelee alle seitsemäätoista niin ei se ihan tervettä ole aikuiselle ihmiselle! Munkin pitäisi varmaan luopua vaa'asta, tässä kesällä on menny hermot miljoonaan kertaan kun paino vaan tuntuu nousevan mutta kai se on pakko uskoa että se on lihasta, kun kohta pitää alkaa uusimaan vaatevarastoa..:D Kiitos tsempeistä!

      Poista