Moi taas! Lauantaina ehdin kotona näpytellä vähän enempikin
tekstiä ja latailla kuvia nettiin, joten tässä tulee ajastettu päivitys teidän iloksi. Päätin vähän fiilistellä
tänne mun uusinta työympäristöä kesätyö numero kahden viimeisen viikon kunniaksi! Viime viikolla muistin tasan yhtenä päivänä ottaa kameran töihin mukaan, ja onneksi juuri se päivä sattui olemaan edes hetken verran sateeton. Koko viikko aina lauantaihin asti oli kylmä ja sateinen, ja aamuisin oli ihan järkyttävän vaikeaa nousta sängystä ylös - aurinko nousee aina vaan myöhempään, ja aamut ovat koko ajan kylmempiä. Yhtenä aamuna taisi olla jopa seitsemän astetta! Vaan onneksi olen oppinut pukeutumaan kunnolla...
Mä en nuorempana ollut mitenkään innokas
mökkeilijä. Mulle se tarkoitti ainaista työntekoa, ötökänpuremia, ulkohuussia
ja mahdottoman monta kertaa läpiselattuja vanhoja akkareita vuodesta -94
eteenpäin. Harvoin lähdin mökille vapaaehtoisesti, varsinkaan kun ikää alkoi jo
olla enemmän ja vanhemmat antoivat luvan jäädä yksin kotiin. Vanhempana
mökkijuhannukset eivät tästä syystä innostaneet eikä mökkielämää oikein osannut
kaivata – kunnes tulin tänne. Pääsin kokemaan vähän toisenlaisen
mökkikulttuurin, jossa kellään ei ole omaa tonttia ja jossa lähes kaikki
tuntevat toisensa tai vähintäänkin mökkinaapurinsa. Täällä yhtyy Keski-Euroopan
kolme maata, täällä jää sulaa puroiksi ja lehmistä lypsetään onnellisen lehmän
maitoa. Ollaan lähellä taivasta.
Kun tulevaisuuden suunnitelmani muuttuivat ja
aloin pohtia uusia uravaihtoehtoja, mielessäni kävi, että olisipa kivaa
kokeilla kausityöskentelyä vuorilla. Aluksi mietin laskettelukeskuksia tai
hotellipalatseja, joita meidän lähistöltä löytyy, mutta onneksi luovuin niistä
ajatuksista. Päädyin lopulta lähettämään sähköpostia eräälle työnantajalle,
jonka tiesin etsineen työntekijöitä kesätöihin muutamaa kuukautta aiemmin – ja
ennen kuin arvasin, minulla olikin lyhyt mutta kiinnostava kesätyöpesti
tiedossa. Majoitus olisi hoitunut työpaikkani yläkerran huoneistossa, mutta halusin asua "meidän omalla" mökillä, jossa saisin levitellä tavaroitani vapaasti ja olla muutenkin omassa rauhassa, vaikka mökin lämmittämisessä ja muutenkin ylläpitämisessä onkin enemmän hommaa.
Tänne tuloa odotin ja jännitin monta kuukautta, mutta kaikesta
huolimatta halusin kerran kokea tämän. Eikä ole kyllä kaduttanut! Kuten sanoin,
enemmän tai vähemmän kaikki tuntevat täällä toisensa. Aluksi ajatus vähän
ahdisti: että kaikki tuntevat kaikki ja puhuvat kaikkien asioista kuin ominaan.
Viime viikkojen myötä olen huomannut, ettei se välttämättä ole pelkästään huono
asia, että kaikki tuntevat (ja pitävät sinun asioita kuin ominaan): minulta
tullaan päivittäin kysymään miten menee, tarvitsenko jotain, (esim. entinen
työnantajani tuli kyselemään tulisinko hänelle takaisin töihin) tai
tulevat muuten vain juttelemaan työaikani kuluksi. Olen saanut muun muassa
Käsknöpfle-illalliskutsun (ja myös käyttänyt sen) ja oppinut tuntemaan kivoja
ihmisiä. Ihan mukava kesätyö! Toki on niitä ongelmiakin ollut: etenkin vanhojen ihmisten ja tirolilaisten kanssa minulla on vähän vaikeaa ymmärtää puhetta, ja usein vain sen takia, etten vain ymmärrä heidän murrettaan. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa toistaa ja lopulta näkee sen verran vaivaa, että tajuaa käyttää muutamaa sanaa hochdeutschia niin johan alkaa mennä minullakin perille... :D Minusta on hauskaa - ihan niin kuin edellisessä kesätyössäkin - hämmentää ihmisiä suomalaisuudellani. Jotkut eivät edes tunnista, etten ole paikallinen, vaikka oltaisiin useastikin juteltu, mutta nämä ovatkin yleensä turisteja, tosin pari kertaa olen työkaveritkin yllättänyt.
Tietenkin on ollut hyvä, kun olen nyt puhunut päivittäin lähes ainoastaan saksaa. Sinänsä häiritsevää, että olen alkanut jopa ajatella saksaksi, ja sitten väkisin yritän kääntää "ajatukset" suomeksi tai englanniksi. Poikaystävän kanssa puhuessa menee kielet ihan sekaisin, ja suomeksi puhuessa on välillä vaikea tajuta, etteivät muut välttämättä ymmärrä, jos käytän lauseessa kaikkia kolmea kieltä. Samalla on huomannut tämän blogin tärkeyden itselleni: tämän avulla voin pitää suomenkielen taitoa yllä.
Mutta kivaa on ollut! Harmi vain, että tämäkin kokeilu on tullut päätökseen. Siispä kohti uusia seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti