Back to the valley

Moi! Tänään heräsin ihan ikiomasta sängystä kotona, ja voin sanoa, että oli ihana fiilis! Viimeiset kymmenen viikkoa olen seilannut ties missä ja herännyt milloin Saksassa, Suomessa, Italiassa, milloin hotellissa, kaverin luota, mökillä ja milloin ”lapsuuden kodissa”. Lapsuuden koti lainausmerkeissä siksi, että se on viimeinen paikka, jossa olen asunut vanhempieni kanssa saman katon alla, mutta mun lapsuudessa muutettiin vähintään joka neljäs vuosi uuteen paikkaan, joten sellaista oikeaa lapsuudenkotia minulla ei ole. Ehkä se selittääkin vähän sitä, että olen viime kuukaudet ollut vähän levoton ja kiertänyt paikasta toiseen päämäärättömästi ;)

Mutta tosiaan, pari viikkoa alpeilla taas takana, ja pakko myöntää, että on ollut jo ikävä omaan arkeen ja sivistyksen pariin. On toki ollut kivaa olla näin syksylläkin siellä, kokea ensilumi syyskuussa, katsella iltaisin tähtitaivasta ja Linnunrataa, kuunnella peurojen soidinörinöitä ja pitää lederhoseneita, mutta nyt alkaa jo kyllä riittää tältä vuodelta. Olin aina aamuvuorossa kuudesta eteenpäin, ja pääsin normaalisti vapaalle kahdentoista ja neljän välillä – tekemään mitä? Muut olivat luonnollisesti silloin töissä tai kotona siihen aikaan, eikä työpaikallakaan viitsinyt hengata, koska siellä oli vain tiellä, jos ei ollut töissä. Silloin kun en jäänyt ylitöihin tai ei ollut seuraa illalla, olin onneksi niin rättiväsynyt, että luin kirjaa ja kävin nukkumaan jo iltakahdeksan-yhdeksän maissa. Sitten taas viideltä ylös :)

Hard work, hard money on motto vuorilla töistä puhuttaessa. Kausityöskentelijät tekevät yhdessä paikassa pitkää viikkoa ympäri vuorokauden ja tienaavat rahat joko koko vuodeksi tai kunnes seuraava sesonki alkaa toisessa. Minulle kuusipäiväinen viikko on aivan liikaa – puhumattakaan siitä, että viime viikolla ainut vapaapäiväni peruttiin, ja tein elämäni ensimmäisen 14 päivän työputken. Ei sillä, että siinä olisi mitään brassailemista; jotkut on töissä monta kuukautta yhteen pötköön ja vielä yli kellon ympäri.

Työ on jo itsessään rankkaa, mutta kun samaan aikaan pitää opetella kaikki jutut aivan alusta asti (ja vieraalla kielellä), on psyyke ja fysiikka aika kovilla. No, nyt ainakin tiedän, mitä ovat pussilakanat ja muotoon ommellut lakanat saksaksi ja osaan viikatakin ne oikein, ja tiedän kuinka kaataa olutta hanasta ja mikä on Chinese (arvoitus ratkaistavaksi Itävallassa asuville! ;)).

Eilen palautin työpaikan avaimet yhden maissa, pakkasin rinkan ja lähdin kotimatkalle. Kesäkuun alussa olin haikannut kaverin kanssa mökkikylälle, ja päätin rituaalinomaisesti myös kävellä pois sieltä kesän loppumisen kunniaksi. Matka oli pitkä, ja parikymmentä ekstrakiloa kantamuksia tuntui jaloissa aika nopeaan. No, matka oli enemmän tai vähemmän alamäkeä, ja kolmessa tunnissa yhden pysähdyksen taktiikalla olinkin jo kotona. Taas kääntyi uusi lehti mun elämässä :)