sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Itävallan jouluperinteitä: Krampus


Oikein hyvää sunnuntaita! Heti ensimmäisenä tänä aamuna (tai aamupäivänä) herättyäni katsoin ikkunasta ulos ja siellä satoi lunta!! Vuoria ei juuri näy, mutta tiedän, että pilvien takana olevat huiput ovat lumen peitossa. Vielä eilen kateellisena katselin Facebookissa suomalaisten kavereiden ensilumi-päivityksiä, vaan nytpä sitä on täälläkin. 

Lumisade alkoi oikeastaan jo eilen. Alkuillasta alkoi sataa jotain räntämäistä, mutta päätin kylmästä ja koleasta säästä huolimatta lähteä Bregenziin katsomaan Krampuslaufia eli paholaiskulkuetta. Odotukset olivat melko korkealla, varsinkin kun olin nähnyt videonpätkiä viimevuotisesta tapahtumasta, mutta siitä huolimatta en joutunut pettymään. Tunnelma oli upea, juuri sopivan karmea, ja etenkin paikalliset katsojat eläytyivät tapahtumaan täysillä - eli kirkuivat ja juoksivat pakoon, jos yksi paholaisista edes yritti tulla lähelle. Tosin joidenkin kanssa oli mahdollista ottaa myös selfieitä, itse en kuitenkaan uskaltanut, ja ihan syystäkin...




Minä seisoin eturivissä aivan kulkuealueen kaiteen takana - aina siihen asti, kunnes sain erään krampuksen nahkaisesta piiskasta jalkaani. Minulta petti valehtelematta jalat alta, sillä se ei ollut mikään pieni hipaisu vaan ihan kunnon raipan sivallus, ja se muuten sattui! Onneksi kaveri otti takana kopin enkä jäänyt muiden jalkoihin. Illalla kotona tsekkasin jäljet, ja toiseen jalkaan oli kohonnut sininen patti ja molemmista jaloista löytyy edelleenkin sivallusjäljet. Auts. Nyt alan ymmärtää, miksei kukaan paikallinen kaverini halunnut lähteä mukaan, kyllähän tuollaisesta nyt traumat jää vanhemmallekin katsojalle! Jälkeenpäin myös tajusin, että kulkueen seassa kävelevät järjestyksenvalvojat olivat lähinnä pitämässä huolen siitä, etteivät kulkueen paholaiset käy liian väkivaltaisiksi niin toisiaan kuin katsojiakaan kohtaan. Omia lapsiani en ikinä tuonne kyllä veisi, saisivat mennä vasta sitten kun itsenäisesti pystyvät päättämään tykkäävätkö tuollaisesta tapahtumasta vai eivät.




Mutta all in all olin todella vaikuttunut. Olen aina tykännyt kauhujutuista, alkuperäisistä Grimmin saduista sekä vanhoista uskomuksista, ja sen vuoksi kai tästäkin tapahtumasti niin kovasti pidin. Kulkueeseen osallistui parisenkymmentä ryhmää joka puolelta Itävaltaa, ja he olivat toinen toistaan paremmin valmistautuneet tapahtumaan. Musiikki pauhasi, peltikellot kolisivat ja tulenlieskat tekivät kulkueesta näyttävän. Ehdottomasti alan käydä tuossa tapahtumassa joka vuosi, mutta ensi kerralla kyllä etsin vähän turvallisemman paikan. 




4 kommenttia:

  1. Siis toi on niin creepy perinne et huhhuh! :D mun hostperheen äiti just eilen tästä mulle selitti ja ehkä munkin on pakko lähtä parin viikon päästä salzburgiin kattomaan noita hirvityksiä. Silti aika hulluu et tollanen on oikeesti ees sallittua haha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta todellakin näkemisen arvoinen! Mitä kuulin yhdeltä paikalliselta niin meno on ollut aiempina vuosina paljon rajumpaa kunnes joku ilmeisesti kulkueeseen osallistujista sai rautakettingistä päähänsä, ja nyt jokaista ryhmää kohti on varmaan kymmenen järjestyksenvalvojaa... Silti tykkäsin! Kannattaa käydä katsomassa. :)

      Poista
  2. No huh! Johan on jouluperinteet..En oikeen tiedä mitä tuosta ajatella :D

    VastaaPoista