lauantai 14. marraskuuta 2015

Throwback: Pariisi 2011



Minun oli tarkoitus julkaista tämä teksti vasta torstaina Throwback Thursdayn tapaan, mutta tuntuu, että haluan julkaista tämän jo nyt. Omat muistot Pariisista ovat olleet hyviä, mutta toisaalta jo siellä käydessäni joka puolella partioivat aseistetut sotilaat (?) tekivät olon hieman levottomaksi, vaikka järjestystähän he siellä valvoivat, eivätkä suotta.

Olin kesällä 2011 Saksassa vaihdossa, ja päätettiin parin suomalaisen opiskelukaverin voimin lähteä viettämään pitkää viikonloppua Ranskan puolelle. Mulla ei silloin vielä ollut suurta hinkua matkustella (eikä selkeästi ottaa valokuviakaan), varsinkin kun kaikki oli jo muutenkin ihan tarpeeksi jännää uudessa kotimaassa, enkä oikeastaan olisi varmaan edes lähtenyt koko reissulle, ellei kaverini olisi hoitanut kaikkia järjestelyitä. 



Matka alkoi järkyttävän pitkällä junamatkalla, ja olinkin varautunut pitkälle puuduttavalle istumiselle lukemista ja pientä syötävää. Sillä matkalla tuli muuten syötyä elämäni ensimmäiset suklaacroissantit, nam! En muista, pitikö menomatkalla vaihtaa junaa kerran vai kaksi, mutta voi jösses kuinka täynnä se viimeinen juna oli. Lippuja oli myyty paljon enemmän kuin istumapaikkoja riitti, vaan onneksi mun "matkanjärjestäjä" oli ostanut meille myös paikkaliput. Jouduttiin hetkeksi häätämään vanha pariskunta meidän paikoilta, kunnes keksittiin, että parempi ehkä mennä ravintolavaunuun istumaan. Siellä tavattiin myös meidän toiset matkakumppanit ja taidettiin siinä kilistelläkin matkan kunniaksi. 

Saavuttiin Pariisiin myöhään iltapäivällä, ja meidän hotelli oli kävelymatkan päässä rautatieasemalta, johon saavuttiin (taisi olla Gare de l'Est). Meinattiin kuitenkin eksyä matkan, mutta saatiin apua ihan järkyttävän hyvin pukeutuneelta papparaiselta. Sillä oli hattu päässä ja liina povitaskussa! Hotelli löytyi siis melko nopeasti, heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin saman tien takaisin ulos. Ensimmäinen kohde oli totta kai Eiffel-torni, jonne saavuttiin sopivasti auringonlaskun jälkeen. Voi vitsi, muistan vieläkin kuinka jännitti, kun näin pilkahduksen tornin huipusta kerrostalojen välistä! 




Pitkän viikonlopun ohjelmaan kuului sightseeingiä, ylihintaisia ravintola-annoksia ja hurjasti käveltyjä kilometrejä. Samaisella reissulla matkustin ensimmäistä kertaa metrolla (muualla kuin Helsingissä), ja olin ihan mielettömän ylpeä itsestäni, kun onnistuin eksymättä kulkemaan pari pysäkinväliä yksin. 

Mieleen jäi myös se kuumuus ja väenpaljous. Alkukesän viikonloppu oli mielettömän helteinen, ja joka ilta jyrähti ukkonen rankan sateen kera. Kotona Saksassa tuntui taas hieman enemmän kotoisalta, kun sentään ymmärsi, mitä ihmiset puhuivat. Ranskan taidot kun eivät ihan vahvimmillaan olleet tuolloin, vaikka yliopistossa olikin tullut käytyä pari alkeiskurssia. 




Pariisiin aion palata ehdottomasti jonain päivänä! Jäi harmittamaan, etten päässyt kokemaan sellaista katukulttuuria ja ihmettelemään paikallista elämää kahviloissa tai sivukujilla, kun ohjelma oli niin täynnä turistinähtävyyksiä. Ja ne katakombit jäivät näkemättä, joten näkemistä riittäisi vielä toisellekin kerralle.  Pariisi on kaunis kaupunki, ilman muuta, ja monen kulttuurin yhtymäkohta. Viimeaikaiset tapahtuvat kuitenkin pistävät miettimään. 


2 kommenttia:

  1. Pariisi on itkettävän kaunis kaupunki (itse tosin pidän Wieniä vielä kauniimpana). On kuitenkin pakko sanoa, että alituinen pelko taskuvarkaista ja huijareista sekä nyt tietenkin tämä uusi, vielä pelottavampi uhka, ei oikein houkuta sinne matkustamaan. Mullakin olis ne katakombit näkemättä ja semmonen vapaampi vaeltelu kokematta. Turistijutut on kahden aiemman vierailun aikana nyt nähty.

    Toivottavasti kaupunki tokenee tästä. Kamalaa kun rakkauden kaupunki on muuttunut pelon kaupungiksi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wien on ihan ykkönen! Kulttuurillisesti ja kielellisesti helposti lähestyttävä kaupunki. Mutta onhan tuo Pariisi aika erityinen paikka :) Silti se on kuitenkin melko levoton paikka...
      Toivotaan parasta. Nämä on niin ikäviä asioita että jää varmasti elämään pitkään ihmisten mielessä.

      Poista