Uskotko horoskooppeihin?

No niin, nyt se sitten alkoi täälläkin. Sateinen, masentava marraskuu. Vielä aivan eiliseen asti saatiin nauttia lähes kesäisistä lämpötiloista, ja tänä aamuna ikkunasta odotti sitten tämä näkymä. Tosin ei voi väittää, ettenkö olisi tiennyt: meidän kylässä luotetaan vakaasti erään vorarlbergiläisen harrastelijameteorologin sääennustuksiin, ja kun kolme viikkoa sitten tuli ilmoitus, että 20. marraskuuta sää huononee, niin siihen myös sitten uskottiin. Eikä ilmeisesti suotta.

Mutta sitten otsikkoon. Uskotko horoskooppeihin? Muistan jo ala-asteikäisenä lukeneeni niitä äidin kanssa (meillä on sama horoskooppimerkki), ja miettineeni olisiko niissä perää vai ei (tykkääkö Matti minusta? Saanko sittenkin oman koiran joululahjaksi? etc). En kuitenkaan ottanut niitä tosissani, en kai vieläkään, mutta viime vuodenvaihteen paikkeilla Suomessa käydessäni lukaisin erään lööppilehden vuosihoroskoopin ja leikasin sen talteen, koska se teksti kolahti jotenkin erityisen voimakkaasti. Elämäni oli kamalaa ja ihan ylösalaisin vuosi sitten, piti tehdä päätös irtisanoutumisesta ja menetin tärkeitä ystäviä ja tuntui, että olen hirveä ihminen enkä uskaltanut enää puhua kenellekään, olin jotenkin tosi hukassa tulevaisuuden suhteen (ei sillä ettenkö edelleen olisi..). Kun tämä horoskooppi sitten lupasi, että "olet itkenyt omat itkusi, nyt sinulla on loistava vuosi edessäsi", niin eihän siinä muuta voinut kuin toivoa, että se pitäisi paikkansa!

Olen säilyttänyt paperileikettä kirjahyllyssä valokuva-albumin välissä, ja aina silloin tällöin ottanut sen esille ja lukenut läpi. Ja sattuumaahan se kai vain on - tai mistä sen tietää - mutta tähän asti se on pitänyt pelottavan hyvin paikkansa. Marraskuun kohdalle on taas ennustettu jotain mysteeristä, mutta sen näkee varmaan vasta sitten jälkikäteen, mitä tapahtuu. Jos tämä horoskooppi ei mitään muuta minulle ole antanut, niin ainakin toivoa synkimpinä hetkinä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Silloin kun en itse osaa tsempata itseäni, niin tämä paperinpala tekee sen minun puolestani.

                                                                           *   *   *

Sateinen sää tarkoittaa sitä, että viikonlopun suunnitelmia pitää harkita toisen kerran. Tänään olisi Feldkirchissä joulumarkkinoiden "lämppärimarkkinat", jossa halusin käydä kiertelemässä ja moikkaamassa kavereita, mutta edes Glühwein ei pidä tuolla kelillä kuivana. Huomenna olisi Bregenzissä Krampuslauf eli paholaiskulkue, jonka missasin viime vuonna, ja sää ei näytä paranevan yhtään huomista kohti. Eli saa nähdä, jääkö "teufelit" näkemättä tänäkin vuonna.

Kivaa ja syksyistä viikonloppua! Peukut pystyyn, että saataisiin lunta. :)